Viikinkien olviretkellä

Eli miten viikingit löysivät oluen ja miten olut löytyi uudestaan

Oluen tulo Pohjolaan
Vaikka ensimmäiset panimot rakennettiinkin Saksaan jo 800-luvulla, viikinkiaikana olut pantiin itse. Kyseessä ei ollut mikään täsmäprosessi, joten jokainen oluterä maistui erilaiselta sen mukaan, mitä käymisastiaan oli käymisen aikana joutunut.
Astiaan joutunut villihiiva teki juomasta aivan hirveää tai sitten erinomaisen maukasta. Seuraava erä olikin sitten taas aivan erilainen.
Norjalaiset keksivät, että jos uutta olutta hämmennettiin samalla kepillä kuin edellistäkin erää, maku oli lähes samanlainen.
Humalaa käytettiin Keski-Euroopassa oluen mausteena jo 700-luvulla. Oluen mausteena käytettiin myös kukkia, lehtiä, marjoja, mausteita ja muita aineita, joita käytettiin oluen katkerointiin.

Oluen suosion syyt
Olutta oli helppo panna. Pitkälle eräretkelle lähtevä saattoi raivata pienen pellon erämetsään ja kasvattaa siinä ohraa, josta teki sitten eräretken päätteeksi olutta.
Olutta oli helppo varastoida pitkiäkin aikoja. Kehnoakin vettä voitiin käyttää oluen raaka-aineena, jolloin saatiin paremman makuista juotavaa.

Viikingit, joulu ja olut
Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Viikinkien sanotaan "juoneen joulua." Tälle on olemassa juuret jo esikristilliseltä ajalta: itse Odin, siman ja oluen jumalallinen panimomestari, antoi oluen reseptin ihmisille. Erityisesti jouluna olut maustettiin huolella: katajanmarjoilla, villihumalalla, suopursulla ja suomyrtillä. Myös väinönputkea, mesiangervoa, seljaa, marjoja tai villiomenaa käytettiin mausteina.
Viikinkien retket ja olut
Suoyrttijuomien aiheuttamien hallusinaatioiden vaikutuksesta viikingit jäivät tempauksillaan maailmanhistoriaan. Kerrotaan, että Latvian rannikkokylissä tammitynnyrit toimivat taisteluvälineinä viikinkejä vastaan. Kun viikinkiveneiden nähtiin lähestyvän, rantahietikolle kieritettiin kiireesti oluttynnyreitä. Viikingit tyhjensivät niitä niin kauan, että asukkaat ehtivät paeta kalleuksineen sisämaahan.
Merellä hukkuneet viikingit otettiin merenkuningas, jättiläinen Ægirin halliin, Lokasennaan. Se on kirkkaalla kullalla valaistu pyhäkkö joka sijaitsee meren pohjassa. Siellä Thorin lahjoittamassa valtavassa astiassa pantu olut annostuu itsestään. Ægir järjestää Lokasennassa hienoja ’jumalten juhlia’. Ægir on muuten Suomen jättiläiskuninkaan Fornjotrin poika.
Sima ja olut
Holy Islandin saarella Englannin itärannikolla Lindisfarnessa oleva simapanimo väittää, että muinaisen norjalaisen eli viikinkien tavan mukaan hääparille piti juottaa kuukauden ajan häiden jälkeen hunajasimaa eli lemmenjuomaa hedelmällisyyden varmistamiseksi.
Viikingeille alkoholipitoinen sima oli kulttijuoma, jota he joivat runsaasti uskonnollisissa riiteissä ja pidoissa positiivisen tunnelman aikaansaamiseksi käsitellessään tärkeitä asioita ja kutsuessaan aasajumalia apuun.

Jumalatkin joivat simaa Valhallan pidoissa. Tästä kertovat riimukivet ja korulöydöt, joissa jumala on esitetty suuri simasarvi kädessään.
Viikinkien simassa, jossa käytettiin myös maltaita, saattoi olla alkoholia jopa 17 %. Snorri Sturluson kertoo Norjan kuningas-saagoissa, miten Fjolner, svealaisten kuningas, putosi vahingossa suureen sima-altaaseen ja hukkui siihen juotuaan liian paljon väkevää simaa.
Hunajaolut
Eräässä saagassa ukkosenjumala Thor ryösti ihmisiltä suuren käymispadan, jolla Valhallaan pantiin hunajaolutta.
Viikingit olivat persoja makealle ja he makeuttivat oluensakin hunajalla. Vielä nykyäänkin Gotlannin pienpanimoissa tehdään tätä perinteistä olutta (gotlandsdricka, dricku), joka makeutetaan hunajalla tai sokerilla. Tämän simamaisen juoman alkoholiprosentti voi nousta 12 %:iin.

Myöhempien aikojen viikingit

Pohjolan maissa olutkulttuuri joutui mestauspölkylle, kun kansaa ruvettiin kovin ottein raitistamaan. Vain Tanskassa säilyi rikas perinne kieltolakien aikoina.
Uudet massamittaiset valmistusmenetelmät vielä typistivät olutvalikoiman Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa lähinnä mietoihin lagereihin.
Oluen asema juhlapöydissä liukui viineille, jotka kyllä olivat olleet jo viikingeillekin tuttuja.
Uudet tuulet
2000-luvulla Pohjolan pienpanimot ovat rohkeasti ottaneet aloitteen olutkulttuurin aseman palauttamiseksi - ja rikastuttamiseksi entisestään.
Norjalaiset pienpanimot Haandsbryggeriet ja Nogne Øl ovat onnistuneet luomaan erityisesti tummia, vahvoja laatuoluita. Niiden markkinointi ovat suuntautuneet myös Suomeen, jossa haaste on otettu ilolla vastaan.
Oluen nauttiminen
Vahvat ja aromikkaat oluet nautitaan viinien tavoin, kiireettömämmin kuin tutut lagerit.
Myös lasikoko on usein pienempi. Tällöin yhdestä pullosta riittää usein juotavaa kahdelle tai kolmelle oluennauttijalle.
On tärkeää huolehtia oikeasta tarjoilulämpötilasta sekä mahdollisten hiivojen, oikeiden B-vitamiinipommien, päätymisestä pullosta laatulaseihin.